|
Joulukuista iltapäivää
seinän kokoinen ikkunalasi
erotti meidät
hitaista hiutaleista
puistossa jossa lamput juri syttyvät
Ulkona vielä levällään
kadusta irti revityt kivet
kun rakensimme rintamalinjoja
nyt niiden rauniot
saavat pehmeät linjat
Lumi peitti huonot puolemme
vallanhimon, itsekkyyden
Musta, niljaisten lehtien kaupunki
tuli valkeaksi ja sai
meidätkin hetkeksi sädehtimään
Tupakansavuisessa ilmassa
kaikki olivat kerrankin samaa mieltä
elokuvan lopusta
saavutetuista eduista
maassa rauha on sama kuin lunta
Ihmiset jotka tietävät
liian tarkasti toistensa pahat teot
ovat lopulta
samanlaisia kaikkialla
maassa rauha on sama kuin lunta
Lumi peitti huonot puolemme
vallanhimon, itsekkyyden
Musta, niljaisten lehtien kaupunki
tuli valkeaksi ja sai
meidätkin hetkeksi sädehtimään
HATA BİLDİR
|
Yorum Yapın